Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

​Tarinat

Kirjoita tarinat yksikön ensimmäisessä muodossa eli minä-muodossa.

Laita puheenvuorot eri riveille näin:

"Hei", tervehdin ystävääni. Hän katsoi minua ja kysyi: "Lähdetkö saalistamaan?"

"Toki", vastasin.

Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty. Jos teet näin menetät kissaltasi 10kp'ta, jos sinulla vähemmän niin et saa tarinastasi lainkaan kp'ita.

Sama käy jos tarina on alle seitsemän riviä pitkä.

Jos haluat jonkun jatkavan tarinaasi, tai haluat ilmoittaa jotain tarinaasi, voit laittaa // merkit, ja niiden jälkeen kissan nimen jonka tahdot jatkavan tarinaasi. Silloin tarinasi loppu näyttäisi tältä:

Esim.

Kävelin Kuuratassun luo.

"Mitä teet?" kysyin häneltä.

//Kuuratassu?

Näin toisen hahmon kirjoittaja tietää, jos haluat hänen jatkavan tarinaa. Voisit jatkaa aina siitä, mihin aiempi tarina on jäänyt.

​HUOM!!!

Kun aloitat tarinan, laita nimi kohtaan oma nettinimesi, ja kommentin kohtaan tarina. Ennen kuin aloitat tarinan, laita - merkkien sisälle hahmosi nimi ja klaani, esimerkiksi:

-Kuuratassu, Varjoklaani-

Sitten voit aloittaa tarinan.

​Kieliopillisia ohjeita:

Jokaisen lauseen jälkeen tulee iso alkukirjain!

Jos  puheen jälkeen yleensä tulisi piste, silloin siihen ei tule pistettä, vaan heittomerkit, ja sen jälkeen pilkku. Pilkun jälkeen aina ensimmäinen kirjain on pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi, eli esimerkiksi nyt Hopeahohde. Eli näin:

"Onpa pentusi suloisia, Hopeahohde", ihastelin.

________________________________________________________________________

 

​Klaanit elävät vanhoilla  reviireillä vanhassa metsässä, ja tarinoihin joissa vinkataan/käytetään uusia reviirejä, vastataan ja muistutetaan asiasta.

​________________________________________________________________________

​Toivottavasti inspiraatiosi pysyy tallessa!!

​Jos inspiraatio katoaa kokonaan, olisi hyvä joko kirjoittaa jotakin tai poistaa hahmot, niin ylläpidon ei tarvitsisi aina hahmonpoiston aikaan kirjoitella kissoja, joilla et viitsisi kirjoittaa.

​________________________________________________________________________

Ylläpito ​ottaa kaikkien​ tarinat huomioon!

 

Tarinat  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Koirafani

04.05.2017 16:40
-Juuritähti, Tuuliklaani-

Astelimme leiriin Herukkatassun kanssa.
"Minä menen käymään Kalliovirran luona. Haluan varmistaa, että minulla ei ole vakavampia vammoja", sanoin oppilaalleni.
"Selvä", Herukkatassu naukui. Naaras oli juuri kääntymässä, kun tajusin, että minun piti sanoa hänelle jotain hyvin oleellista.
"Herukkatassu! Saat sitten loppupäivän vapaata", ilmoitin. Oppilas kääntyi vielä minuun päin ja nyökkäsi. Sitten hän käänsi selkänsä minulle ja loikki oppilaiden pesälle. Lähdin itse parantajan pesälle. Kalliovirta istui ulkona ja söi hiirtä. Menin kollin luokse.
"Menetin ensimmäisen henkeni. Voisitkohan tarkistaa, että minulla ei ole mitään vakavampaa?" pyysin.
"Toki", parantaja naukui ja nousi seisomaan. Parantaja tutkaili minua hetken ja sanoi sitten:
"En löytänyt vakavampia vammoja. Tule kertomaan, jos sinua alkaa esimerkiksi sattua jonnekkin."
"Selvä", naukaisin. Tassuttelin varapäälliköksi Kuuramyskyn luokse.
"Onko jotain tapahtunut? Näytät jotenkin vähän... heikolta", Kuuramyrsky kysyi.
"Olin Herukkatassun kanssa metsästämässä ja menetin ensimmäisen henkeni", kerroin. Kuuramyrsky katsoi minua yllättyneen näköisenä.
"Mitä tapahtui?" varapäällikkö kysyi.
"Kiviä lähti vierimään Herukkatassua päin ja minä tönäisin hänet pois tieltä. Jäin sitten itse alle", selitin.
"Vai, niin. Tarvitsetko lepoa?" Kuuramyrsky kysyi.
"No tarvitsen", naurahdin. Juttelimme vielä hetken. Sitten menin omaan pesääni. Käperryin makuupaikalleni väsyneenä. Ummistin silmäni ja nukahdin.

//Aamulla

Avasin silmäni. Nousin ylös ja venyttelin pitkään. Istuuduin ja aloin pestä turkkiani ripeillä nuolaisuilla. Kun olin valmis, menin ulos aukiolle. Aurinko paistoi ihanasti taivaalta, ja oli todella lämmintä.
*Ihana sää*, ajattelin. Nummilta päin tuuli hieman, mutta muuten sää oli todella poutainen. Herukkatassu ei ilmeisesti ollut vielä herännyt. Naarasta ei ainakaan näkynyt missään. Pian oppilaani kömpi ulos oppilaiden pesästä. Hän näytti aika väsyneeltä. Menin naaraan luokse.
"Tänään näytän sinulle klaanien rajoja, ja omaa reviiriämme", kerroin Herukkatassulle.
"Selvä. Lähdetäänkö heti?" Herukkatassu kysyi.
"Mieluusti", naukaisin ja vilkaisin Herukkatassuun vähän huvittuneena. Naaras todellakin näytti väsyneeltä.
"No, mennäänkö sitten?" sanoin.
"Joo, joo. Tullaan", oppilaani haukotteli. Tassuttelin ulos leiristä ja Herukkatassu raahusti hitaasti perässä. Kun olimme kävelleet vähän aikaa, Herukkatassu näytti kuitenkin piristyvän, ja hän kävelisin nopeammin.
"No, tiedätkö mitkä klaanit ovat rajanaapureitamme?" kysyin Herukkatassulta.
"Öö, olisiko Jokiklaanin ja Varjoklaanin kanssa?" Herukkatassu ehdotti.
"Oikein. Myrskyklaanin kanssa meillä on rajaa siinä mielessä, että Nelipuilta pääsee Myrskyklaanin reviirille", kerroin.
"Selvä. Missä reviirien rajat kulkevat?" Herukkatassu kysyi.
"Olinkin juuri tulossa siihen. Haistatko tämän hajun", naukaisin. Herukkatassu haisteli hetken ilmaa.
"Yäk! Tämä kauhea hajuko?" hän kysyi.
"Juuri niin", sanoin.
"Kumpi klaani tämä on?" Herukkatassu kysyi.
"Arvaa", vastasin.
"Olisiko Jokiklaani?" Herukkatassu kysyi.
"On. Varjoklaanin reviiri on ukkospolun toisella puolella. Sinne emme mene tänään", sanoin.
"Selvä", oppilaani naukui. Minusta oli hienoa, että Herukkatassu osasi arvata niin hyvin missä mentiin, ja mikä oli mitäkin. Olin kyllä saanut hyvän oppilaan.
"Tässä menee raja" esittelin. Herukkatassu tutki rajamerkkejä innoissaan.
"Pistä nyt haju mieleesi", sanoin.
"Tuolta tulee partio", Herukkatassu sanoi. Katsoin Jokiklaanin puolelle ja näin neljä kissaa. Tunnistin heidät Ruskamyrskyksi, Huutotassuksi, Sirotuiskuksi ja Pilvitassuksi. Nelikko huomasi meidät ja käänsi suuntaansa.
"Mitä te teette näin lähellä rajaa?" Ruskamyrsky sähisi.
"Noinko sinä aina puhuta päällikölle?" Herukkatassu sanoi väliin.
"Ai, sinusta siis tuli päällikkö", Ruskamyrsky naukui.
"Niin", sanoin tyynesti.
"No onnea vaan", Ruskamyrsky murahti. Partio kääntyi ja jatkoi kierrostaan.
"Tule", sanoin Herukkatassulle. Naaras seurasi minua. Vein oppilaani hieman kauemmaksi rajasta.
"Mitä sinä tiedät muista klaaneista?" kysyin oppilaaltani.

//Herukka?

Nimi: Koirafani

02.05.2017 14:26
-Hunajatassu, Jokiklaani-

Tassuttelin joen varrella. Lokkinaamio oli lähettänyt minut keräämään yrttejä. Yhtäkkiä huomasin suuren puskan jotain yrttiä joen toisella puolella. En haistanut tai nähnyt yrttiä kunnolla, joten en pystynyt tunnistamaan sitä. Päätin mennä tutkimaan sitä tarkemmin. Kahlasimme varovaisesti jokeen. En ollut kovin hyvä uimari, ja tiesin sen varsin hyvin, joten olin varovainen. Hyppäsin jokeen. Vesi oli todella kylmää. Kahlasin keskelle jokea. Yhtäkkiä voimakas virtaus pyyhkäisi minut mukaansa.
*Kuolenko minä nyt?* ajattelin kauhuissani. Räpiköin kauhuissani joessa, mutta onnistuin vain vajoamaan enemmän ja enemmän.
"Apua!" huusin kaikilla voimillani. Vettä ryöppysi suuhuni, ja tunsin kuinka keuhkoni alkoivat täyttyä vedestä. Suustani ei kuulunut enään ääntäkään.
*Onko tämä minun loppuni?* ajattelin. Virtaus painoi minut veden alle. Räpiköin pintaan päin, mutta vajosin vain syvemmälle. Silmissäni alkoi sumentua.

//Tähtiklaanissa//

"Hunajatassu! Tervetuloa Tähtiklaaniin!" joku ääni sanoi. Nousin hämilläni seisomaan. Edessäni seisoi kissoja.
"Kuolinko minä?" kysyin pelokkaasti.
"Kyllä kultaseni. Valitettavasti sinä kuolit", eräs kissa sanoi.
"Mutta enkö minä ollut vähän liian nuori?" kysyin hiljaa.
"Nyt oli sinun vuorosi. Joku kuolee pentuna, joku soturina", kissa naukui. Tunsin oloni surulliseksi, mutta samalla ihan iloiseksi. Se oli kummallista.

//Hunaja kuoli nyt

Vastaus:

Oikein ihana tarina! Virheitä en juurikaan huomannut, mutta pituutta olisin kaipaillut. Tarina oli hiukan tönkkö kun kaikki tapahtui tarinassa jotenkin niin nopeasti.

Saat 4kp pituuden uupumisen takia.

~Elli VYP (2.5.2017)

Nimi: Sun

30.04.2017 08:13
Juuritähti: 33kp!

Hunajatassu: 7kp

Herukkatassu: 20kp!

Surupentu: 9kp

Sydäntassu: 7kp

Järvipentu: 4kp, muistathan ensikerralla katsoa onko tarinassasi 10riviä!

Nimi: A.S.T.E.

29.04.2017 16:53
Eikun Tuuliklaani

Vastaus:

Tarkkavaisuutta! ;)
Tarkista viestit ennen lähettämistä!

~Elli VYP (2.5.2017)

Nimi: AS.T.E.

29.04.2017 16:52
Tohon alkuun piti tulla
-Herukkatassu, Jokiklaani-

Vastaus:

Asia ymmärretty. Jatkossa ole tarkkaavaisempi näiden juttujen suhteen! ;)

~Elli VYP (2.5.2017)

Nimi: Herukkatassu

29.04.2017 16:51
"Nyt on sinun vuorosi yrittää", Juuritähti maukaisi minulle.
Katsoin jännittyneenä mestariani. En ollut koskaan ennen metsästänyt. Olin vain nähnyt kuinka Juuritähti metsästi, ja sekin tapahtui ihan äskettäin, niin en enää ehtinyt punnita kaikkea huomioon otettavaa mielessäni.
"Selvä", kuulin itseni maukaisevan, vaikka oikeasti en ollut ihan varma siitä halusinko koittaa.
Juuritähti jäi taaemmas. Haistelin kaikkien mahdollisien riistan tuoksujen varalta. Raotin aavistuksen suutani. Tassuttelin hetken pientä ympyrää, haistellen ilmaa.
*Tämä on varmasti kanin tuoksu* ajattelin.
Olin haistanut vaimean, mutta kuitenkin tuoreen tuoksun kivisen mäen juurelta. Käännyin katsomaan epävarmasti Juuritähteä. Mestarini nyökkäsi rohkaisevasti. Hymyilin. Lähdin hiipimään jänistä kohti, niin hiljaa kuin pystyin.
*Eli siis ensin hiivin tarpeeksi lähelle, sitten pinkaisen mahdollisimman kovaa juoksuun. Ja lopuksi kun olen saanut kanin kynsiini, puraisen siltä nopeasti hengen * kertasin nopeasti mielessäni.
Hiivin vielä lähemmäs. Saatoin jo nähdä pienen otuksen, joka puputti heinää, ihan sen kivikkoisen mäen juurella. Laskin tassuni mahdollisimman varovaisesti kuivalle ruohikolle. Vatsani viisti hiemna märkää, mutaista maata.
*Saan varmaan pestä vatsan turkkiani koko seuraavan kuun* ajattelin nyrpeästi.
Nyt olin tarpeeksi lähellä kania. Pinkaisin valtavan nopeaan juoksuun. Kani huomasi minut, mutta liian myöhään. Olin juuri saamassa sen kiinni, kun kuulin hirveän äänen. Jähmetyin kauhusta, kun huomasin, että valtavia kiviä vyöryi päälleni. Kivet melkein koskivat jo minua, kun tunsin jonkun törmäävän kylkeeni. Kaaduin kumoon, ja vierin kauemmas kivivyörystä. Katsoin hätääntyneesti Juuritähteä. Kolli oli tuupannut minut sivuun henkensä uhalla. Kivet olivat niin lähellä Juuritähteä, että kolli ei ehtinyt väistää. Kivet vyöryivät mestarini ylitse. Halusin auttaa häntä, mutta en uskaltanut rynnätä hänen avukseen. Kun kivet olivat menneet ohi, ryntäsin mestarini luokse. Hän makasi maassa. Niin sanotusti kuolleena kuin kivi.
*Voi ei* mietin kauhistuneena.
*Juuritähti kuoli.*
Kun mietin sanaa Juuritähti, muistin, että päälliköillähän oli yhdeksän henkeä.
*Huh* huokaisin helpotuksesta.
*Hän ei siis kuolemaan.*
Samassa Juuritähdestä irtosi hopeanhohtoinen kissa.
*Mitä hänelle nyt tapahtuu?* mietin kauhissaan.
Kun kissa oli irtautunut Juuritähdestä, mestarini alkoi liikkua. Säntäsin tämän vierelle.
"Oletko kunnossa?" mau'uin huolestuneesti.
Juuritähti nousi ylös.
"Olen ihan kunnossa", Juuritähti vakuutti.
"Kiitos kun pelastit henkeni", naukaisin.
Juuritähti hymyili minulle.
"Se on tehtäväni", hän naukui.
"Suojella muita."
Hymyilin.
"Lähdemmekö leiriin?" kysyin.
"Kyllä", Juuritähti maukaisi.
"Vaikka en saanut sitä kania kiinni?" varmistin.
"Kyllä", Juuritähti miukui.
Lähdin loikkimana kohti leiriä mestarini vieressä. Pian olimmekin jo ihan leirin lähellä.

//Juuri?

Nimi: Koirafani

28.04.2017 18:42
-Juuritähti, Tuuliklaani-

Raotin silmiäni. Oli jo aamu ja suurin osa Tuuliklaanilaisista oli luultavimmin jo ulkona. Nousin ylös vuoteeltani. Venyttelin jäseniäni ja tassuttelin rauhallisesti pesäni ulkopuolelle. Kuuramyrsky jakoi jo partioita. Suurin osa kissoista oli todellakin jo ulkona. Olin eilen luvannut viedä Herukkatassun metsästämään. Naaras oli viimeksi herännyt liian myöhään, ja sen takia odotellut ja etsinyt minua pitkään. Toivoin, että oppilaani olisi kunnostautunut, ja herännyt tarpeeksi aikaisin. Katselin Tuuliklaanilaisia hetken, yrittäen havaita Herukkatassun.
*Missä se naaras nyt on? Onko hän taas nukkumassa?* pohdin. Pian kuitenkin huomasin oppilaani juttelemassa Huuhkajatassulle. He olivatkin juuri sopivasti keskellä kissajoukkoa, joten minun oli aika vaikeaa päästä heidän luokseen. Onnistuin tunkemaan itseni kissojen ohi. Hetken kuluttua pääsin oppilaiden luokse.
"Herukkatassu", naukaisin oppilaalleni. Naaras käänsi päänsä minuun päin.
"Niin, en kai taas ole myöhässä jostain?" Hän kysyi hieman ärtyisästi.
"Ei, et ole myöhässä. Halusin vaan sanoa, että lähdemme metsälle sitten, kun tämä pahin hälinä on laantunut. Eli toisin sanottuna silloin, kun Kuuramyrsky on saanut partiot jaettua", kerroin.
"Selvä, odotatko minua jossain?" Herukkatassu kysyi.
"No sovittaanko, että tulen sitten hakemaan sinut", naukaisin.
"Selvä sitten", naaras naukui. Päätin käydä tässä välissä pentutarhalla. Ehtisin juuri ja juuri käydä piipahtamassa nopeasti. Loikin pentutarhalle. Ruusupuro ja Sulkapentu olivat molemmat sisällä pentutarhassa.
"Hei", naukaisin perheenjäsenilleni.
"No heipä vaan", Ruusupuro vastasi hieman kylmästi.
"Mikä on?" kysyin.
"Et käy täällä melkein ikinä", Ruusupuro valitti.
"Anteeksi, haluaisin kovasti, mutta Herukkatassun koulutus on pahasti kesken. Itse asiassa minun pitäisi mennä ihan kohta hänen kanssaan metsästämään", kerroin.
"No, selvä", Ruusupuro naukui jo lempeämmin.
"Mene nyt, jos Herukkatassu kerran odottaa."
"Kiitos", naukaisin ja pujahdin ulos pesästä. Kuuramyrsky oli ilmeisesti juuri lopettanut partioiden jakamisen, sillä kissat alkoivat jo hajaantua. Herukkatassu istui yksikseen siinä missä äsken oli istunut Huuhkajatassun kanssa. Kolli oli luultavasti lähtenyt partioon. Menin oppilaani luokse.
"Lähdetäänkö sitten?" kysyin.
"Tietenkin", Herukkatassu maukui. Lähdimme leiristä. Hetken käveltyämme, saavuimme avaralle nummialueelle. Siellä oli hyvä näkyvyys joka suuntaan, ja jos osaisi saalistaa hyvin, ja osaisi käyttää nopeuttaan hyödyksi, niin tämä paikka olisi täydellinen saalistukselle.
"No niin, minä voisin ensin näyttää sinulle, miten kaneja salistetaan", kerroin oppilaalleni. Haistelin ilmaa. Kanin hajua kantautui tuulen mukana jostain. Käännyin hajun tulosuuntaan päin. Pian näin pienen kanin. Se oli aika kaukana meistä, mutta arvelin, että saisin sen kiinni. Lähestyin kania varovaisesti niin, että se ei voinut haistaa minua. Kun olin tarpeeksi lähellä, ponkaisin vauhtia ja lähdin juoksemaan. Kani pinkaisi heti hurjaan juoksuun, mutta liian myöhään. Olin jo päässyt sen viereen ja sen ei auttanut kierrellä ja kaarrella. Loikkasin eteenpäin ja pysäytän sen. Sitten puraisin nopeasti sen kuoliaaksi. Raahasin kanin Herukkatassun luokse.
"Minä toivoisin, että voisin olla joskus yhtä hyvää saalistaja, kun sinä", Herukkatassu huokaisi yllättäen.
"No, en minä nyt niin hyvä ole", vähättelin.
"Mutta, sinun vuorosi", naukaisin. Herukkatassu katsahti minuun. Hän näytti vähän epävarmalta.

//Herukka?

Nimi: A.S.T.E.

27.04.2017 15:52
-Herukkatassu, Tuuliklaani-

Haukottelin, ja nousin istumaan. Ponnahti nopeasti tassuilleni, kun tajusin kuinka myöhä jo oli.
*Juuritähti varmasti odottaa jo minua* mietin.
Työnnyin nopeasti ulos oppilaiden pesästä. Näin Huuhkajatassun, joka istuskeli aukiolla. Kolli ilmeisesti odotteli mestarien Setrisiipeä.
"Huomenta", Huuhkajatassu naukui.
"Huomenta", maukaisi pikaisesti.
"Minne sinulla on noin kova kiire?" vaaleanruskea kolli kysyi minulta samalla kun kallisti päätään.
"Minä vain lupasin harjoitella Juuritähden kanssa metsästystä heti auringon nousun jälkeen", mau'uin.
Huuhkajatassu nyökkäsi.
"Selvä", kolli miukui.
Sitten loikin mahdollisimman nopeasti ulos leiristä. Pingoin niin kovaa kuin vain tuuliklaanilainen voi juosta. Aloin jo hengästyä, kun huomasin, että olin vihdoin siinä paikassa, jossa sovimme tapaamisen Juuritähden kanssa tälle aamulle. Katselin nopeasti ympärilleni. Mestariainesta Juuritähteä ei näkynyt missään. Katsoin joka puolelle, mutta se oli turhaa. Häntä ei näkynyt.
*Missä hän on?" mietin kummastuneena.
*Me sovimme tapaamisen nimenomaan auringonnousun aikaan. Aurinko on noussut jo aikoja sitten.*
Päätin jäädä odottamaan Juuritähteä. Istuuduin alas, ja aloin nuolla etukäpälääni. Siihen oli tarttunut kanervanvarsi, kun olin juossut, käytännössä eteeni katsomatta. Ja nyt kun olin sitten kuin henkeni edestä pinkonut tänne, niin Juuritähti ei suvainnut olla odottamassa minua.
*Missä hän voi oikeasti olla?* mietin aavistuksen närkästyneesti.
Kun olin odotellut jo jonkin aikaa, aloin toden teolla huolestua.
*Missä mestarini oikeasti on?* mietin.
Päätin lähteä etsimään Juuritähteä. Loikin ensin takaisin leiriin päin. En nähnyt leirin ympärillä mitään. Ajattelin käydä vielä varmistamassa, ettei mestarini vain ollutkaan leirissä.
*Ehkä hänkin oli hieman myöhässä, eikä huomannut, että olin jo lähtenyt. Sitten hän vain jäi odottelemaan minua* pohdin.
*Tuo kyllä kuulostaa todella hiirenaivoiselta. Ei hän odottelisi minua leirissä. Hän odottelisi minua tapaamispaikallamme.*
Päätin kuitenkin käydä katsomassa leiristä. Tassutteli leirin aukiolle. Katselin hetken ympärilleni. Loikin päällikön pesälle. Kuulin sisältä hiljaista puhetta. Sisälläni kiehahti. Miten Juuritähti kehtäsikin sopia, että näemme auringonnousun aikaan, ja jää sitten lorveilemaan leiriin.
*Törkeää* mietin.
En välittänyt, vaikka Juuritähden ja kuka onkaan keskustelu olisi keskeytynyt. Marssin suoraan päällikön pesään sisälle. Tunsin kuinka kahden kissan katseet kääntyivät minua kohti. Juuritähti ja Kuuramyrsky katsoivat molemmat minua kummissaan. Vastasin heidän katseisiinsa.
"Mitä asiaa, Herukkatassu?" Juuritähti kysyi.
Ennen kuin ehdin edes vastata Kuuramyrsky keskeytti minut.
"Olisi muuten kohteliasta kysyä lupa, ennen kuin noin vain tulee sisään päällikön pesään", varapäällikkö naukui.
Rauhoituin hieman.
"Anteeksi nyt, mutta minulla ja sinulla", käänsin korvani kohti Juuritähteä.
"Oli tapaaminen auringonnousun aikaan ladon lähellä."
Juuritähti nyökkäsi.
"Niin", maukaisin.
"Mikset sinä ollut siellä?"
Juuritähden ilme oli kummastunut.
"Sanoin Lumitassulle, että hän voisi kertoa sinulle, että harjoittelemme metsästystä vasta huomenna", päällikkö naukui.
Kummastuin.
"Ei Lumitassu ole sanonut minulle mitään", maukaisin.
"Hän oli jo lähtenyt leiristä ennen kuin heräsin."
"Selvä", Juuritähti nyökkäsi.
Lumitassu olisi ehtinyt kertoa sinulla jos et olisi nukkunut. Herää vastaisuudessa tarpeeksi ajoissa. Odotan, että voin olla ylpeä sinusta."
Nyökkäsin hieman nolosti Juuritöhdelle ja Kuuramyrskylle. Sitten puikahdin nopeasti ulos päällikön pesästä. Loikin tuoresaaliskasan luo. En viitsinyt vielä ottaa riistaa, koska päivä oli vasta alkamaisillaan. Tosin minulla ei ollut vielä hirveä nälkäkään. Asetuin makaamaan aurinkoiseen länttiin. Aurinko lämmitti mukavasti turkkiani. Oletin, että sain pitää vapaata ainakin auringonhuippuun asti.

Nimi: Ghost

24.04.2017 18:14
~Sydäntassu | Jokiklaani~

"Leikitään yhdessä!" Järvipentu naukaisi.
"Leikitään vaan", Hunajatassu sanoi. "Minulla onkin nyt vapaata."
"Mitä leikitään?" kysyin.
"Kisoja!" Järvipentu huudahti. "Ensin kaivaminen!"
"Okei", vastasin. Asetuimme riviin ja Hunajatassu huusi:
"Paikoillanne, valmiit, hep!" Sitten aloimme kaivaa. Syvimmälle pääsi Hunajatassu, toisena olin minä, ja viimeisenä oli Järvipentu.
"Te voititte minut ihan ylivoimaisesti", Järvitassu sanoi.
"Niin. Ja vain siksi että olemme molemmat jo oppilaita mutta sinä vielä pentu", lohdutin. "Älä välitä."
"Kyllä sinäkin kasvat vielä", Hunajatassukin sanoi.
"Niin kasvan", Järvipentu piristyi.

//Hunajatassu?? Järvipentu?? Ja sori vähän lyhkänen tarina... cX)

Nimi: Koirafani

21.04.2017 19:03
-Hunajatassu, Jokiklaani-

Haukottelin väsyneenä. Nostin pääni ja avasin silmäni. Makoilin hämärässä parantajan pesässä. Kaikkialla leijui voimakas yrttien tuoksu. Katselin ulos makuupaikaltani. Siitä näki täydellisesti Jokiklaanin leirin aukion. Päällikön pesä, oppilaiden pesä ja pentutarha näkyivät kokonaan ja sotureiden pesä ja klaaninvanhinten pesä vain puoliksi.
"Jaaha, taitaakin olla harjoittelun aika", Lokkinaamio sanoi taakaani. Säpsähdin säikähdyksestä. Vanha parantaja oli hiipinyt aivan huomaamattani taakseni. Käännyin mestarini päin.
"Niin, olen ihan valmis", naukaisin.
"Hienoa, aloitetaan yrttien nimien ja käyttötarkoitusten opettelu", Lokkinaamio naukui. Parantaja tassutteli yrttivarastojen luokse.
"Tässä on laventelia. Sitä käytetään kuumeen ja vilun hoitoon. Tässä on hunajaa. Sitä löytää aika harvoin ja sitä vaikeampi sitä on saada mehiläispesästä. Sen takia säästämme hunajaa. Hunaja auttaa kurkkukipuun ja se myös rauhoittaa erilaisia tulehduksia..." Lokkinaamio alkoi selittää. Aina, kun hän siirtyi uuteen yrttiin, hän otti käpälälläänsä yrttiä ja näytti sitä minulle. Käytimme koko aamupäivän yrttien opetteluun. Auringonhuipun aikaan yksi oppilaista, Huutotassu säntäsi pesään.
"Minä olin aamupartiossa ja sain piikin käpälääni!" Huutotassu naukui.
"Me kyllä autamme", Lokkinaamio naukui rauhallisesti.
"Tulehan lähemmäksi, että näet kunnolla mitä teen", parantaja naukui ja meni samalla Huutotassu luokse. Loikin mestarini vierelle. Lokkinaamio alkoi nuolla sitä käpälää missä piikki oli. Hetken kuluttua mestarini nappasi hampaillaan piikistä kiinni ja vetäisi sen ulos. Huutotassu ulvaisi kivusta, kun piikki lähti irti. Sitten hän alkoi nuolla käpäläänsä kiivaasti. Lokkinaamio kääntyi minuun päin.
"Näin otetaan piikki pois", hän naukui.
"Nyt sinä saat hieman vapaata. Voit käydä syömässä jotain ja jutella muiden kanssa. Tule sitten takaisin, kun minä pyydän", Lokkinaamio sanoi kääntyen yrttiensä puoleen. Tassuttelin ulos aukiolle. Viileä tuuli pörrötti turkkiani. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja nappasin hiiren hampaisiini. Huomasin mukavan aurinkoisen paikan vähän matkan päässä ja asetuin sinne syömään. Nakersin hiireni nopeasti loppuun ja hautasin sen jäänteet maahan. Sitten aloin etsiä juttuseuraa. Näin Järvipennun ja Sydäntassun leikkimässä vähän matkan päässä minusta. Tassuttelin heidän luokseen.
"Hei!" naukaisin. Kissat katsahtivat minuun päin.
"Hei!"
"Hei!"
"Onko teistä kivaa olla oppilas ja pentu?" kysyin.
"Minusta ainakin on kivaa olla oppilas. Vaikka tietenkin olisin mielummin soturi", Sydäntassu vitsaili.
"Minä taas haluaisin olla jo oppilas", Järvipentu sanoi.
"Entä sinä? Onko kivaa ola parantajaoppilas?" Sydäntassu kysäisi.
"Ihan kivaa tämä on", naukaisin hilpeästi.

//Sydän? Järvi?

Nimi: Ghost

20.04.2017 15:54
~Sydäntassu | Jokiklaani~

Nousin ylös pediltäni ja työnnyin ulos auringonpaisteeseen. Venyttelin ja loikin tuoresaaliskasalle. Nappasin kasasta pienen hiiren ja aloin näykkiä siitä pieniä paloja. Totesin, että minulla ei ollut nälkä joten jätin hiiren, ja menin pentutarhalle sillä halusin käydä katsomassa pentuja.
"Hei", sanoin.
"Ai hei Sydäntassu", Liljaliito vastasi.
"Miten täällä menee?" kysyin.
"Hyvin. Kiitos kysymästä", kuningatar vastasi.
"Tule leikkimään!" Järvipentu naukaisi kovalla äänellä.
"Hyss, Järvipentu", Liljaliito sanoi. "Surupentu yrittää nukkua."
"Ääh... Eihän se tee mitään muuta kuin nuku ja nuku", Järvipentu naukaisi.
"Niin, koska hän on vielä niin nuori", Liljaliito sanoi tyynesti. "Menehän siitä leikkimään Sydäntassun kanssa." Olin siihen asti ollut ihan hiljaa mutta sanoin:
"Tule. Mennään ulos."
"Joo!" Järvipentu huudahti. "Saanhan emo saanhan?"
"Saat mutta ole varovainen", Liljaliito sanoi mutta Järvipentu ei enää kuullut, sillä juoksi jo ulos.
"Minä pidän hänestä kyllä huolta", sanoin Liljaliidolle ja juoksin Järvipennun perään.
"Hei! Odota vähän!" huusin Järvipennulle.

//Järvipentu?

Nimi: Elli

19.04.2017 15:39
~Surupentu | Jokiklaani ~

Kuulin ääniä ja säpsähdin hereille, mutten avannut silmiäni. Loputon pimeys ympäröi minua. Havaitsin makaavani jollain pehmeällä ja lämpimällä.
"Leikitään!" kuulin huudon kajahtavan korvani vierestä. Haukkasin henkeä ja pieni sydämeni alkoi jyskyttää pelosta.
"Kuka sen sanoi? Missä minä olen!" huudahsin kauhuissani pienellä äänellä.
"Voi Surupentu, sinä heräsit vihdoinkin!" kuulin kehräyksen viereltäni.
"Kuka puhuu minulle..?" nau'uin hiljaisella äänellä. Pelko kiiri sisimpääni. Missä olin? Kuka olin? Kysymyksiä tulvi päähäni ja aloin väristä pelosta.
"Olen Liljaliito, sinun emosi. Ja vieressäsi ovat hoitopentuni Myskipentu ja Järvipentu", pehmeä ääni kehräsi.
"Ahaa", naukaisin hiljaa ja möngersin kohti emoa. Nenääni tulvahti makea maidon tuoksu, johon sekoittui hiukan surua.
"Sinä tuoksut hyvältä..." mumisin hiljaa ja tartuin pienellä suullani emon nisästä. Tunsin turkillani lempeitä nuolaisuja ja pienestä kurkustani alkoi nousta suloista hyrinää.
"Surupentu! Avaa silmäsi, täällä on mahtavaa!" kuulin huudon vierestäni, mutten ehtinyt vastata tai hätääntyä, kun kuulin jo emon naukaisevan topakasti:
"Järvipentu, malta nyt hetki. Surupentu on sinua muutaman päivän nuorempi, ei hän vielä avaa silmiään, paitsi tietysti jos itse tahtoo ja se tuntuu oikelta!"
"Selvä se..." kuulin Järvipennun pettyneen äänen viereltäni. Keskeytin lämpöisem ja ihanan maidon juomisen ja naukaisin ujosti:
"Hei Järvipentu..."
"Hei! Voidaanhan me leikkiä, vaikka sinä et ole avannutkaan silmiäsi?" kuulin innokkaan äänen sanovan.
"Toki! Ja voinhan minä yrittää avata silmäni..." sanoin hiukan innostuen iloisen naaraan jutuista.
"Varovasti sitten!" emo muistutti minua, kun nousin pitkille ja honteloille tassuilleni emon vieressä.
"No niin, minä tulen..." naukaisin, mutta tassuni alkoivatkin täristä ja lopulta ne pettivät allani.
"Äh..." mutisin harmissani.
"No, jos et onnistu nousemaan ylös, yritä avata silmäsi?" Järvipentu kannusti. Nyökkäsin hitaasti ja hiukan epävarmasti. Oikeastaan olisin vain halunnut käpertyä emon vatsan suojiin ihanaan tuoksuun ja vain jäädä sinne loppuiäkseni, mutten voinut kieltäytyä enää. Silloin Järvipentu olisi voinut aloittaa minun kiusaamiseni. Raotin varovasti toista silmääni. Näin kirkasta valoa.
"Auh!" kirkaisin kimeästi ja suljin silmäni. Möngin emon vatsan suojiin ja hautasin pääni tassujeni ja pörröisen häntäni suojiin. Vinguin peloissani. En koskaan haluaisi avata silmiäni!
"Ihan tylsää! Et sinä uskalla tehdä mitään hauskaa!" Järvipentu marisi. Painoin pääni syvälle emon turkkiin ja aloin itkeä. Lämpimät kyyneleet vierivät pitkin karvaisia poskiani ja osa niistä vieri suolaisina suuhuni.
"Älä välitä. Ei sinun vielä tarvitse uskaltaa", emo lohdutti kuiskaten ja nuolaisi lohduttavasti päälakeani.
"Ja Järvipentu, älä ole noin ilkeä", emo naukaisi.
"Surupentu on sinua nuorempi! Ei hänen tarvitse vielä kaikkea osata!" emo jatkoi. Sitten tuli hiljaista. Annoin suloisen tuoksun tuudittaa minut uneen.

//Järvipentu?

Nimi: Koirafani

19.04.2017 15:25
-Juuriturkki/tähti, Tuuliklaani-

Tassuttelin Kalliovirran perässä nummilla. Minusta oli tulossa päällikkö, ja sen takia minun piti hakea yhdeksän henkeäni Tähtiklaanilta. Tuuliklaani parantaja, Kalliovirta, oli tullut mukaani Emonsuulle.
"Olemmeko pian perillä?" kysyin kollilta edessäni. Taivaalla ajelehti tummia pilviä, ja se enteili luultavimmin sadetta.
"Kyllä meidän pitäisi pian olla perillä", Kalliovirta totesi kärsivällisesti.
"Hyvä, en mielellään katselisi turkkiani", puuskahdin. Kalliovirta vilkaisi pilviselle taivaalle.
"Sade tulee yllättävän nopeasti. Voi olla, että joudut kastelemaan turkkisi, vaikka et siitä pitäisikään", parantaja tokaisi. Kauempana nummilla puhalsi kova tuuli. Tuulen ujellus kuului korvissani voimakkaana.
"Taitaa tulla aikamoinen myrsky", huomautin.
"Niin, olisi parasta metsästää hieman ja jatkaa sitten matkaa", Kalliovirta naukui.
"Hyvä idea", sanoin.
"No, sinä voit metsästä hieman, mutta älä viivyttelee kauan", Kalliovirta sanoi. Parantaja istahti ruohikolle.
"Etkö sinä halua?" kysyin kummissani.
"En, ei ole nälkä", Kalliovirta pudisteli päätään. Hyppelin hieman kauemmaksi parantajasta. Haistelin ruohikkoa toiveikkaana. En kuitenkaan saanut mistään vainua. Palasin Kalliovirran luokse tyhjin käpälin.
"Toivotonta! Tuuli on vienyt kaikki hajut mukanaan!" puhisin.
"Sitten ei auta muu kuin jatkaa matkaa", Kalliovirta naukui ja nousi seisomaan. Jatkoimme matkaamme Emonsuulle. Pian korkokivet alkoivatkin jo häämöttää kaukana.
"Tuonne on vähän matkaa?" ihmettelin.
"Niin, siltä se tuntuu", Kalliovirta naukui.
"Mutta me emme ehdi, on jo ilta!" huudahdin.
"Ehdimmepäs, ja on vasta auringonhuippu", Kalliovirta naukui.
"Miten niin?" kinasin edelleen.
"Voisitko lopettaa? Vastaan kysymykseesi jos olet hiljaa", Kalliovirta pyysi.
"Toki, anteeksi", naukaisin vähän nolona.
"Nyt on tosiaankin aurinkohuippu. Et vain tajua sitä, koska on tämä myrsky", Kalliovirta selitti.
"Selvä", naukaisin kunnioittavaan sävyyn. En halunnut toki suututtaa parantajaa. Se voisi olla kohtalokasta. Katsahdin eteenpäin ja yllätyksekseni huomasin, että korkokivet kohosivat aivan edessämme.
"Mitäs minä sanoin?" Kalliovirta mutisi tyytyväisenä.
"Odotammeko täällä koko päivän?" kysyin parantajalta.
"Meidän on pakko, sillä Tähtiklaani saapuu vasta yöllä", Kalliovirta nyökkäsi. Hän asettui makuulle pitkään ruohikkoon. Seurasin esimerkkiä ja menin parantajan viereen makoilemaan. Katselin nummilla riehuvaa myrskyä. Toivottavasti leirissä oli kaikki hyvin. Ummistin silmäni hetkeksi...

"Herätys, on aika", kuulin Kalliovirran sanovan. Tunsin kevyitä törkkäyksiä kyljessäni. Avasin silmäni nopeasti.
"Valmiina", naukaisin ja pomppasin pystyyn.
"Niin näkyy", Kalliovirta naukui vähän tylsistyneen kuuloisena. Korvissani ei enään kuulunut myrskyn ääniä.
"Myrsky loppui vähän aikaa sitten", Kalliovirta selitti nähdessään kummastuneen ilmeeni. Parantaja loikki suurta luolaa kohti. Seurasin epäröiden perässä.
"Tässä on Emonsuu", Kalliovirta esitteli. Kalliovirta hiipi sisälle luolaan. Seurasin parantajaa. Luolassa oli niin pimeää, että en nähnyt, edes omaa kuonoani. Seurasin Kalliovirran hajujälkeä. Pian saavuimme pieneen luolaan, joka oli hiukan valoisampi, kun käytävä, jota pitkin olimme saapuneet. Valoisuus johtui luultavimmin pienestä reiästä luolan katossa. Yhtäkkiä luola täyttyi valolla ja sokaistuin hetkeksi. Kun sain näkökykyni takaisin, näin Kalliovirran, joka viittoi minut hännällään suuren hohtavan kiven viereen.
*Kuukivi*, tajusin. Täällä saisin kaikki henkeni. Kalliovirta oli asettunut makaamaan Kuukiven viereen. Hän kosketti kuonollaan kiveä ja sulki silmänsä. Minä tein samoin.

//Unta tai mitä nyt onkaan//

Avasin silmäni. Olin hohtavalla niityllä. Kalliovirta seisoi vieressäni. Ketään muuta ei kuitenkaan näkynyt.
*Missä kaikki ovat?* mietin vähän hädissäni. Huomasin, että Kalliovirta katsoi taivaalle. Siirsin myös oman katseeni yötaivaalle. Yhtäkkiä tähdet alkoivat kieppua. Ne suurenivat koko ajan ja tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi. Tähdet alkoivat muuttaa muotoaan ja lopulta niistä muodostui kissoja. Kissat laskeutuivat eteemme niitylle.
"Tervetuloa Juuriturkki! Oletko valmis saamaan kaikki yhdeksän henkeäsi?" kissat lausuivat yhteen ääneen.
"Kyllä", naukaisin jännittyneenä. Kissajoukosta astui esiin kissa. Kissa oli hyvin pieni naaraspentu. Pentu tepsutteli luokseni.
"Tällä hengellä annan sinulle armollisuutta, käytä sitä, kun taistelet vihollista vastaan. Älä tapa, ellei se ole pakollista", pieni pentu maukui. Hän kurottautui koskettamaan päälakeani. Kumarruin alemmas, niin että pentu sai painettua kuonoonsa turkkiini. Minut valtasi yhtäkkiä kauhea tunne. Niin kuin joku olisi viiltänyt kynsillä kurkkuni auki. Onneksi tunne kesti vain hetken ja meni pian ohi. Seuraava kissa oli jo astunut eteenpäin. Nuori naaras tuoksui vahvasti yrteille, ja päättelin siitä, että hän oli muinainen parantaja.
"Tällä hengellä annan sinulle hyvyyttä. Käytä sitä kun kuka tahansa tarvitsee apua", kissa maukui lempeällä äänensävyllä. Odotin, että henki olisi ollut rauhallisempi, kun edellinen, mutta arvaukseni ei suinkaan osunut oikeaan. Kipu ravisteli minua niin voimakkaasti, että lyyhistyin maahan. Minulta meni hetki nousta pystyyn. Koko kehoni vapisi vieläkin rajusti. Kolmannen hengen antaja näytti kovin tutulta, mutta en saanut hänen nimeään päähäni. Roteva tummaturkkinen kolli asteli rivakasti luokseni.
"Tällä hengellä annan sinulle kyvyn kestää kipua. Käytä sitä, kun joudut kärsimään klaanisi puolesta", kolli maukui ja kosketti kuonollaan päätäni. Tämä tunne meni nopeasti ohi enkä ehtinyt tajuta mitä se toi mukanaan. Seuraava kissa oli suurikokoinen siniharmaa kollikissa. Hän loikki eteeni ja lausui:
"Tällä hengellä annan sinulle kyvyn tehdä hyviä päätöksiä. Käytä sitä, kun klaanissasi on pulmia jotka kaipaavat ratkaisua." Kissa laski kuononsa päälaelleni. Säpsähdin pienesti, kun tunne, kuin sähköisku, kulki lävitseni nopeasti.
*Kuinka mones henki tämä oli? Pentu, parantaja, se kolli ja tuo äskeinen. Neljäs! Vielä viisi jäljellä*, pohdin. Viides kissa astelikin jo luokseni. Hän oli hyvin hoikka ja kaunis naaraskissa, joka tuoksui maidolta.
"Tällä hengellä annan sinulle rakkautta. Käytä sitä, kun joku kaipaa sinua oikein kovasti", naaraskissa naukui lempeästi. Hän laski kuononsa pääni päälle. Sisälleni valui ihanan lämmin tunne. Se viipyi siellä pitkään ja katosi sitten. Oloni tuntui heti avuttomalta, kun tunne meni pois. Kuudes hengen antaja oli jo edessäni.
"Tällä hengellä annan sinulle lempeyttä. Käytä sitä, kun joku on allapäin ja tarvitsee lohdutusta je lempeyttä", kissa naukui ja kosketti kuonollaan päätäni. Oloni tuli heti hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Seitsemäs kissa oli jo saapunut luokseni. Hän oli hyvin pienikokoinen kolli.
"Tällä hengellä annan sinulle kyvyn ymmärtää. Käytä sitä, kun kissoja kuolee. Sinun pitää ymmärtää, että se on luonnon laki", kolli maukui. Hänen antamansa henki ei tuonut kipua, mutta se ei tuonut myöskään lämpöä. Se ei tuntunut miltään. Kahdeksas kissa tassutteli luokseni kissojen rivistöstä. Hän oli jykevä kolli.
"Tällä hengellä annan sinulle kyvyn johtaa klaaniasi. Käytä sitä, kun Tuuliklaani tarvitsee sinua", kolli maukui. Tämä henki toi mukanaan iloa ja surua samaan aikaan. Yhdeksäs kissa oli suurikokoinen naaras.
"Tällä hengellä annan sinulle toivoa. Käytä sitä, kun joku asia tuntuu mahdottomalta", naaras naukui.
"Tervehdin sinua uudella päällikkönimelläsi, Juuritähti. Vanhaa elämääsi ei enää ole. Olet saanut päällikön yhdeksän henkeä ja Tähtiklaani nimittä sinut Tuuliklaanin suojelijaksi. Puolusta sitä hyvin; pidä huolta sekä nuorista, että vanhoista; kunnioita esi-isiäsi ja soturilain perinteitä; elä jokainen elämäsi ylpeästi ja arvokkaasti", yksi Tähtiklaanin kissoista naukui.
"Juuritähti! Juuritähti!" Tähtiklaanin kissat hurrasivat.

//Hereillä//

Avasin silmäni pimeässä luolassa. Kuukivi ei enää hohtanut ja Kalliovirta oli noussut ylös. Hän tepasteli käytävään. Seurasin parantajaa ulos. Askelsimme ripeästi mummien poikki. Oli vasta varhainen aamu, mutta kumpikin meistä halusi päästä leiriin. Minua väsytti ihan kauheasti ja halusin päästä nukkumaan. Pian saavuimmekin jo Tuuliklaanin leiriin. Kutsuin klaanin väsyneenä koolle.
"Olen saanut nyt Tähtiklaanilta yhdeksän henkeäni ja minut tunnetaan nyt Juuritähtenä!" huusin klaanille.
"Juuritähti! Juuritähti!" Tuuliklaani hurrasi innoissaan. Kömmin väsyneenä päällikön pesään. Pesä oli minulle aika vieras, mutta päätin tutkia sitä myöhemmin. Nyt vain käperryin pedilleni ja annoin unen tulla.

Nimi: Tiger

19.04.2017 15:17
Oho... Sori mut nimimerkki piti olla Tiger. Anteeksi spämmi

Nimi: Catty

19.04.2017 09:51
-Järvipentu, Jokiklaani-
.................................
"Voi pieni Järvipentu", jonkun häntä vetäisi minut lämmintä turkkia vasten ja nuolaisi päälakeani. "Emosi on Tähtiklaanissa, sieltä hän sinua katsoo, mutta minä hoidan sinua."
Kuka tuo sitten on? Haistoin että hän haisi maidolta. Inisin. Miksi piti olla näin pimeää aina? Tämä oli tylsää. Ja mikä oli Tähtiklaani? Eikö minun emoni sitten pitänyt minusta?
"Sinä avaat kyllä pian silmäsi", sama ääni kehräsi. Niin! Halusin avata silmäni! Nyt heti! Mikseivät ne auenneet? Yritin kaikin voimin avata niitä, mutteivat ne auenneet. Äkkiä minulle iski hirveä jano. Aloin vinkua. Aloin tunnustella suullani ja käpälilläni toista kissaa. Pian löysinkin sen mistä maito tuli. Samalla kun maitoa virtasi suuhuni, yritin - taas - ponnistella silmiäni auki. Äkkiä jotain kirkasta tulvi silmiini.
"Sattuu", vinkuin, mutta äkkiä se loppui ja näin edessäni hopeanharmaan turkin. Se liikahti.
"Hyvä Järvipentu", vihreät silmät kääntyivät katsomaan minua. "Minä olen Liljaliito ja hoidan sinua. Tässä on minun pentuni Surupentu ja toinen pentu jota hoidan on Myskipentu. Vieressäni oli kaksi pentua. Toinen hopeanharmaa naaras ja toinen harmaa kolli. Katselin käpäliäni. Minkä värinen minä olin. Valkoinen! Ja vielä hopeanharmaita läiskiä!
"Me olemme samansävyisiä", ihastelin. Lopetin maidonjuonnin ja istuin ihastelemaan turkkiani.
"Niin olemme", Liljaliito kehräsi. "Te kaikki kolme olette todella ihania."
"Pääsemmekö tutkimaan leiriä?" kysyin.
"Ei ihan vielä", Liljaliito pudisti päätään, "mutta voitte tutkia pentutarhaa."
"Joo!" huudahdin. Käänsin katseeni Surupentuun ja Myskipentuun ja kysyin: "Leikitään!"

//Suru? Myski?

 

©2017 Kᴜᴠɪᴏʟᴇʜᴛɪ - suntuubi.com